Venäläisen politologin Aleksandr Duginin analyysi Israelin sotateknologisista innovaatioista tarjoaa hälyttävän näkökulman modernin sodankäynnin murrokseen. Hänen mukaansa Israelin kehittyneet valvonta-, kyber- ja tekoälyteknologiat merkitsevät paradigman muutosta, joka haastaa globaalin turvallisuusympäristön ja luo uusia uhkia valtioille, jotka vastustavat läntistä hegemoniaa.

Dugin korostaa Israelin teknologisen voiman paljastuneen Lähi-idän konflikteissa, joissa on hyödynnetty ennennäkemättömiä menetelmiä, kuten tekoälyllä luotuja deepfake-videoita, verkostopohjaisia salamurhatekniikoita ja viestintälaitteisiin upotettuja räjähteitä. Hän toteaa: ”Israelin käyttöön ottamat teknologiat ovat ratkaisevasti muuttaneet sodankäynnin luonteen.”

Nämä menetelmät, vaikka teknologisesti vaikuttavia, ovat herättäneet laajaa kritiikkiä, sillä esimerkiksi Gazassa käytetyt tekoälypohjaiset kohdennukset ja siviili-infrastruktuurin tuhoaminen ovat monien arvioiden mukaan rikkoneet kansainvälistä humanitaarista oikeutta, erityisesti suhteellisuusperiaatetta ja siviilien suojelua koskevia normeja.

Näillä menetelmillä Israel on kyennyt eliminoimaan vastustajiaan odottamattomalla tarkkuudella. Esimerkiksi Hamasin johtajan Ismail Haniyehin salamurha ja Hezbollahin johtajan Hassan Nasrallahin kohdennettu surma osoittavat, miten tarkka valvontatieto yhdistettynä kehittyneisiin asejärjestelmiin mahdollistaa strategisten kohteiden tuhoamisen.

Kuitenkin tällaiset kohdennetut iskut, erityisesti Haniyehin salamurha Iranissa ja Nasrallahin surma Beirutin tiheästi asutussa al-Dzhamusin lähiössä, jossa siviilejä oli läsnä, ovat kyseenalaistaneet valtioiden suvereniteettia ja kansainvälisen oikeuden normeja, lisäten Israelin toimien moraalista ja oikeudellista kritiikkiä.

Israelin strategian keskiössä on Duginin mukaan kattava elektroninen valvonta. Maan turvallisuuspalvelu on tunkeutunut vihollisten viestintäjärjestelmiin asentamalla niihin seurantaohjelmistoja, mikä on paljastanut vastustajien liikkeet ja suunnitelmat. Erityisen kiistanalaisia ovat olleet Libanonissa tapahtuneet hakulaitteiden ja muiden laitteiden räjäytykset, joissa on kuollut sekä siviilejä että taistelijoita. Nämä toimet ovat herättäneet vastarintaa, koska ne rikkovat kansainvälistä oikeutta erottelemattomuutensa vuoksi.

Dugin epäilee, että samankaltaista teknologiaa olisi voitu hyödyntää myös Iranin presidentti Ebrahim Raisin helikopterionnettomuudessa vuonna 2024. Vaikka operaatioiden tekniset yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon, hänen mukaansa ne merkitsevät uutta sodankäynnin aikakautta, johon vastustajat eivät olleet varautuneet. Samalla teknologiset interventiot – erityisesti siviililaitteiden manipulointi – asettavat Israelin kansainvälisen yhteisön tarkastelun kohteeksi, koska niitä voidaan pitää sotarikoksina.

Duginin analyysi tukee ranskalaisen filosofin Bernard-Henri Lévyn teoksessa L’Empire et les cinq rois (2018) esitettyä näkemystä, jonka mukaan länsimaiden kehittynyt valvontakyky kompensoi strategisten asemien menetystä Lähi-idässä. Dugin kuitenkin väittää, että vuodesta 2023 alkaen Israelin teknologiset innovaatiot ovat muuttuneet aktiiviseksi aseeksi, joka ei ainoastaan ylläpidä alueellista dominanssia vaan luo mallin globaalille sodankäynnille.

Syyriassa Israelin tiedustelupalvelu Mossad hyödynsi viestintäjärjestelmien hallintaa ja deepfake-teknologiaa tukeakseen vallanvaihdosta, joka toi Hayat Tahrir al-Šam -liikkeen johtajan Ahmed al-Sharaan valtaan. Samoin Iranin sotilasjohdon tuhoaminen vuoden 2025 alussa osoittaa verkottuneiden teknologioiden ja droonien tuhoisan tehokkuuden. Näitä toimia on kuitenkin kritisoitu vallanvaihdosten laillisuuden ja alueellisen vakauden vaarantamisen vuoksi.

Israel on Yhdysvaltojen ja kollektiivisen lännen läheinen liittolainen, ja sen kehittämät teknologiat ovat kiistatta länsimaiden tiedossa ja saatavilla. Jotkut näkevät Israelin Yhdysvaltojen geopoliittisena sijaishallitsijana, kun taas toiset – erityisesti israelilaiset itse – pitävät Yhdysvaltoja Israelin ja sionismin vaikutusvallan ohjaamana voimana.

Teknologioiden alkuperä jää epäselväksi: ne voivat olla Israelin omia innovaatioita tai peräisin CIA:lta, Pentagonilta, Palantirilta tai MI6:lta – mahdollisesti ne on kehitetty eri tahojen yhteistyönä. Tämä yhteistyö on kuitenkin herättänyt huolta, sillä Israelin kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet voivat legitimoida vastaavia käytäntöjä muuallakin, globaalia oikeusjärjestystä heikentäen.

Venäjän kannalta Dugin näkee tilanteen uhkaavana. Vaikka Venäjä ei ole suorassa konfliktissa Israelin kanssa, sen liittolaisuus Iranin kanssa ja geopoliittinen kilpailu länsimaiden kanssa tekevät siitä alttiin samankaltaisille teknologisille hyökkäyksille. Dugin mainitsee Ukrainan sodan drooni-iskut, Moskovan konserttitalon terroriteon, sekä venäläisiin kohdistuneet murhayritykset esimerkkeinä uhasta, joka hyödyntää elektronisia laitteita ja verkostoja.

Dugin pitää erityisen kriittisenä verkottuneiden teknologioiden hyödyntämistä maahanmuuttajayhteisöjen kautta. Hän viittaa Israelin kykyyn soluttaa agenttejaan vihollisvaltioihin ja kysyy, onko länsi toteuttanut vastaavia operaatioita Venäjällä. Tämä huoli kytkeytyy laajempaan keskusteluun laittoman maahanmuuton turvallisuusvaikutuksista, joita Dugin pitää kansallisen turvallisuuden kannalta herkkinä. Lisäksi hän nostaa esiin vesillä toimivien droonien kehityksen, jotka voivat tulevaisuudessa uhata laivastoja ja satamia, laajentaen teknologisen sodankäynnin ulottuvuuksia.

Duginin analyysi ulottuu myös Kiinan rooliin uudessa geopoliittisessa yhtälössä. Hän arvioi, että Kiina saattaa joutua valitsemaan puolensa, kun länsi kohdistaa teknologisia iskujaan sen energia- ja liikenneinfrastruktuuriin Lähi-idässä. Tämä vahvistaa hänen näkemystään, että Israelin teknologiat ovat osa laajempaa läntistä strategiaa, joka voi muokata globaalia valtatasapainoa.

Dugin kehottaa Venäjää kehittämään kyber- ja tekoälypuolustustaan sekä arvioimaan teknologisia riskejä järjestelmällisesti. Hän kritisoi Venäjän hyökkäyskykyä länsimaita vastaan ja korostaa teknologisen kilpavarustelun määrittävän globaalia vallankäyttöä. Ilman nopeita toimia Venäjä ja muut haastajavaltiot voivat jäädä kehityksessä jälkeen, mikä johtaisi vakaviin strategisiin seurauksiin.

Teknologinen murros haastaa valtioita sopeutumaan sodankäynnin uusiin muotoihin, jotka kyseenalaistavat perinteiset käsitykset turvallisuudesta ja suvereniteetista. Digitalisaation ja tekoälyn läpäistessä yhteiskuntien jokaisen osa-alueen ne luovat uusia haavoittuvuuksia ja mahdollisuuksia vallankäytölle. Israelin toimet osoittavat, että teknologinen edistys voi palvella strategisia tavoitteita, mutta samalla ne kyseenalaistavat kansainvälisen oikeuden ja moraalin, asettaen globaalille yhteisölle vaatimuksen arvioida näiden teknologioiden eettisiä ja oikeudellisia rajoja.

https://geopolarium.com/2025/07/08/aleksandr-dugin-ja-israelin-teknologi...