”On vaikeaa olla kosminen ihminen”, kirjoittaa venäläinen Aleksandr Prohanov, jonka proosaa, runoa ja asiatekstiä yhdistävät kirjoitukset ovat usein niin säkenöiviä, että hänen mielensä tuntuu halkovan suvereenisti ajan, avaruuden, historian, kosmoksen ja yliluonnollisen ulottuvuuksia, vaikka hänen fyysinen olomuotonsa istuisikin datšalla Venäjällä.
Latvian pääkaupungissa Riiassa pääkonttoriaan pitävä venäjänkielinen uutissivusto Meduza (lännen narratiivia edistävä infosotajulkaisu, joka on kielletty Venäjällä) uutisoi aloitteesta, jonka joukko venäläisiä opiskelijoita on pannut alulle.
Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin kommentoi Iranin vastaiskua. Vaikka länsimediat riensivät vakuuttamaan, että iskun Israelille aiheuttamat vahingot ovat ”suhteellisen pieniä”, on tapahtuma venäläisajattelijasta ”paljon merkityksellisempi kuin miltä näyttää”.
Politologi ja filosofi Alexander Dugin julkaisi X-alustalla ennusteen siitä, että miten nykyinen Lähi-idän kriisitilanne kehittyy tästä hetkestä eteenpäin. Hänen mukaansa vastassa on hallitsematon eskalaatio.
Lännen kansalaiset ovat tavallisia ihmisiä, jotka eivät syyllisty mihinkään, mutta heillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta muuttaa tilannetta, koska lännessä ei ole ollut demokratiaa pitkään aikaan, pohtii venäläinen filosofi ja politologi Alexander Dugin.
Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin analysoi Israelin tilannetta ja tekee taas omia ”eskatologis-poliittisia” johtopäätelmiään. Vastuu jääköön lukijalle.
Venäläinen politologi Aleksandr Dugin on kommentoinut ”uutta hyökkäystä Krimin siltaa vastaan”. Hän kehottaa huomaamaan ”vihollisen raivokkaan jääräpäisyyden”, mikä on ”Malorossijalle tunnusomaista” (Malorossija, ”Vähä-Venäjä”, on Venäjän keisarikunnan aikaan sille kuuluneista nyky-Ukrainan alueista käytetty nimitys).
Lähes puolitoista vuotta sitten sotilaalliseksi yhteenotoksi kuumentunut Ukrainan konflikti jatkuu edelleen. Lännen mittavasta avusta huolimatta, Ukraina ei ole onnistunut häätämään venäläisjoukkoja, saati ”voittamaan” meneillään olevaa sotaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava – kuten myös Riley Waggaman blogissaan esittää – ettei Venäjäkään ole vielä saavuttanut päämääriään.
Dugin esittää, että myös Euroopasta Amerikkaan ulottuvat talassokraattiset ”suuret tilat”, voivat vielä muuttua tellurokraattisiksi ”sydänmaiksi”. ”Yhdysvalloissa Trump ja jotkut republikaanit, jotka nojaavat nimenomaan punaisiin, mantereen sisäisiin osavaltioihin, vaativat tätä lähes avoimesti. Euroopassa populistit ja ’Linnake-Euroopan’ kannattajat suuntautuvat intuitiivisesti tähän skenaarioon”, venäläispolitologi arvioi.
”Maaliskuun 31. päivänä, Venäjän patriootit, eurasianistit ja muut täyden suvereenisuuden kannattajat saavuttivat luultavasti Neuvostoliiton jälkeisen ajan vaikuttavimman ja näkyvimmän voiton”, väittää politologi Aleksandr Dugin. Hän viittaa Venäjän uuteen ulkopoliittiseen konseptiin, jossa näkyy hänen mielestään ajatus federaation euraasialaisesta kehityssuunnasta.
Vuosi on kulunut siitä, kun Venäjän sotilaallinen erikoisoperaatio Ukrainassa alkoi. Politologi Aleksandr Duginin mukaan sotilasoperaationsa myötä, Venäjä on ”joutunut täysimittaiseen ja vaikeaan sotaan” – ei niinkään Ukrainan, vaan ennen kaikkea ”kollektiivisen lännen”, eli ”Nato-blokin” kanssa (lukuun ottamatta Turkkia ja Unkaria, jotka pysyttelevät konfliktissa puolueettomina).
Varmasti tämän vuoden yksi ainutlaatuisimmista ja haastavimmista teoksista on italialaisen Xantio Ansprandin kompleksinen esoteeris-filosofis-poliittinen tutkielma, Eurasian Universism: Sinitic Orientations for Rethinking the Western Logos (PRAV Publishing), joka alaotsikkonsa mukaisesti piirtää ”siniittisiä suuntaviivoja” Euraasian kosmiseen karttaan, joka on nousemassa esiin länsimaisen filosofisen tradition varjoista.
Uuden maailmanjärjestyksen muotoutuessa geopoliittisen suuren pelin ja maailmantalouden ”täydellisen myrskyn” silmässä, myös lännen konservatiivit joutuvat miettimään, mitä oikein on tulossa. Jonathan Culbreath on uskaltautunut tarkastelemaan venäläisiä ja kiinalaisia teorioita moninapaisesta maailmanajasta The European Conservative– lehdessä.
Venäläisen Aleksandr Duginin eskatologiset kommentit juutalaisuuteen ja Israeliin liittyen palautuivat mieleeni, kun seurasin uutisointia sionistien yöllisistä ilmaiskuista Gazaan.
Vaikka aihe ylittää tavanomaisen geopoliittisen analysoinnin, yritän hieman avata Palestiinan ja Israelin konfliktin esoteerisempia ulottuvuuksia Duginin avulla.
Dugin sanoo aivan oikein, että juutalaisuuteen liittyy käsitys, jonka mukaan juutalaiset ovat "valittu kansa" ensisijaisesti uskonnollisessa mielessä. Uskonnolliset juutalaiset odottavat myös "messiasta", josta on tuleva "Israelin kuningas".
"Suurella resetoinnilla" halutaan tehdä maailmasta jälleen yksinapainen, jotta päästäisiin globalistien perimmäiseen tavoitteeseen maailmasta, jota pieni ylikansallinen eliitti kontrolloisi. Skeptisempi voisi luulla, että me elämme jo sellaista vaihetta, mutta sivilisaatiovaltiot Venäjä ja Kiina, ovat kuitenkin vielä tämän suunnitelman tiellä.
VAIKUTTAA SILTÄ ETTÄ Duginin kohdalla kyseessä on jälleen yksi lännen hybridisodankäynnin operaatio – vastatoimi, jolla atlantistit yrittävät estää eurasianismin nousua. Duginia vastaan aloitetun hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltojen ulkoministeriö mainitsi raportissaan Duginin Geopolitica.ru verkkosivuston esimerkkinä venäläisestä vaikuttamisesta, sekä ”disinformaation ja propagandan levittämisestä”.
Dugin muistuttaa, että Yhdysvaltojen varapresidenttiehdokas Kamala Harris – tyypillisenä lännen globalistien edustajana – on jo kerran vaatinut myös presidentti Donald Trumpin Twitter-tilin poistamista. ”Heidän lonkeronsa eivät ole päässeet käsiksi Trumpiin, mutta minun tilini he sulkivat joka tapauksessa”, Dugin toteaa.
Syntynyt "uusi teknologinen sivilisaatio" on kova ympäristö, Dugin arvioi. Internet on jotain muuta kuin mitä luulimme sen olevan. Meillä on siellä sähköposti, luemme uutissivustoja ja pidämme blogia. Ajattelimme, että internet on paikka julkaista kommentteja, artikkeleita ja videoita. "Mutta ei, se on myrkyllinen ympäristö, jossa vain hallitsevan ideologian mukainen tuotanto on hyväksyttävää", Dugin väittää.
"Kaikki nämä välineet hallitsevat ihmisten elämää", Dugin selittää. "Ne ovat vastuussa siitä, mitä ajattelet, luet, kuuntelet tai mitä ylipäänsä haluat. Moderni liberalismi ei elä vain ideoissa, vaan asioissa itsessään: proseduureissa, palveluissa, mekanismeissa ja logistiikassa. Se elää myös aivoissamme. Kun suostumme käyttämään näitä välineitä, joudumme ansaan", Dugin varoittaa.
Maailmaa ohjailee yhä "globaalihallinto" tai "sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys", jota on myös "maailmanhallitukseksi" kutsuttu, Dugin selittää. Se koostuu politiikan ja talouselämän eliitistä sekä heitä palvelevasta "älymystöstä", mediakoneistosta ja sotateollisesta kompleksista. On myös olemassa tuon hallinnon ylläpitämä normisto, joka on tähän asti määritellyt politiikan, talouden ja ideologian perusparametrit.
Dugin väittää, että poikkeusolojen vuoksi myös Ranska ja Saksa ovat valmiita seuraamaan samaa tietä ja muut euromaat tulevat perässä. Osa näistä, kuten Visegrád-maat, ovatkin jo yhteiskunnallisesti "illiberaaleja". Kriisin syvetessä ja pitkittyessä, nämä prosessit selkiytyvät entisestään ja koko Eurooppa saattaa kokea ideologisen muodonmuutoksen.
Koronavirus voi tuoda lopun myös liberalismille, joka on mahdollistanut viruksen tehokkaan leviämisen. Liberalismi on itsekin kuin virus, biologinen ase, ja tämän "taudin" päällimmäinen levittäjä on Yhdysvallat. Amerikkalainen liberalismi horjuttaa yhteiskuntia ja tappaa koronaviruksen lailla. Duginin mukaan yhteiskuntien ja valtioiden menestymisen ja vaurauden kriteerit ovat muutostilassa. Ei edes kiinalainen vauraus, eurooppalainen hyvinvointivaltio tai amerikkalainen sotilasmahti ole kyennyt pelastamaan kaikkia puhjenneelta epidemialta.
Duginin eurasianistit uskovat, että vain vahva Venäjä, yhteistyössä kaikkien atlantismin vastustajien kanssa, voi pysäyttää uusliberaalit ja luoda tilalle haluamansa multipolaarisen maailman, jossa yksi suurvalta ei sanele kaikkea. Eurasianismin perusajatuksia on esitelty mm. jo vuonna 2014 englanniksi julkaistussa kirjassa Eurasian Mission: An Introduction to Neo-Eurasianism, jonka lukeminen sai minut kirjoittamaan tämänkin tekstin.
Eurasianismi on kieltämättä ollut jonkinlaisessa nosteessa Venäjällä viime vuosina, ja Kremlin geopolitiikka perustuu osittain sen periaatteisiin, mutta esimerkiksi Venäjän perustama Euraasian talousunioni on vielä pahasti alkutekijöissään. Duginin mielestä Putin ei olekaan mennyt tarpeeksi pitkälle eurasianismin edistämisessä. Putin on Duginin mukaan vain puoliksi eurasianisti; loppupelissä hänkin on pragmaattinen opportunistipoliitikko.
Dugin toteaa heti alkuun, ettei politiikkaa voi olla ilman filosofiaa. Politiikka on hänen mukaansa "sovellettua filosofiaa". Filosofian ja politiikan historia myös seuraavat toisiaan: jos filosofia kulkee johonkin suuntaan, politiikka ei voi kulkea toiseen. Jos yhteiskunnan perusfilosofia muuttuu, muuttuu myös siellä harjoitettu politiikka. Poliittisilla ja yhteiskunnallisilla muutoksilla on aina filosofinen ulottuvuutensa, huomattiin tätä tai sitten ei, Dugin selittää.
Filosofi Platonin tavoin Dugin kritisoi demokratiaa, jota ei tänä päivänä saisi kritisoida. Duginin mukaan demokratia ei ole neutraali käsite, vaan se on nykyaikana sekulaarin kultin oppijärjestelmä, jonka takana seisoo "länsi", meille tutummin Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Eurooppa. Jotta hyväksyttäisiin jäseneksi tähän kulttiin, on puolustettava "liberaalidemokratiaa" ja länsikeskeistä maailmanjärjestystä. "Demokratiasta" on tullut globaalin vallankäytön ja interventionismin väline: jo Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson halusi tehdä "maailmasta turvallisen demokratialle".
Dugin kehittelee uuden vaihtoehdon 1900-luvun suurille ideologioille, joista liberalismi selvisi voittajaksi päihitettyään fasismin sotilaallisesti ja kommunismin taloudellisesti. Toistaiseksi hän ei ole kovinkaan tarkasti pystynyt kertomaan, mitä tämä neljäs poliittinen teoria käytännössä on. Hän hahmottaa teoriaansa erityisesti liberalismia vasten ja kertoo, mitä se ei ole.
– Duginin yritys antaa neljännelle poliittiselle teorialle sisältöä jää epämääräiseksi ja maalailevaksi, Backman sanoo.
Kun liberalismissa ihminen on itseriittoinen ja autonominen yksilö, Duginin teoriassa ihminen on historian, kulttuurin, kielen ja yhteisön määrittämä.
Dugin perustaa ihmiskäsityksensä Martin Heideggerin Dasein-käsitteeseen, joka on yleensä käännetty täälläoloksi. Sen avulla Heidegger kyseenalaistaa modernin yksilökäsityksen. Heideggerilla, ja nyt siis myös Duginilla, ympäröivien olojen muovaama ihminen suuntautuu tulevaan, mutta ammentaa menneestä.
Demokratia ei ole mikään itseisarvo.
Kun liberalismi tarjoaa materialismia ja kapitalismia, korostaa Duginin malli henkisyyttä, uskonnollista perinnettä ja narodia eli kansaa tai kansanyhteisöä, jonka hän ymmärtää enemmän eksistentiaalisessa kuin nationalistisessa mielessä.
