Venäjän vaikutuspiirin uudelleenmuotoutuminen on keskeinen geopoliittinen kysymys 2000-luvulla, erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella. Filosofi ja politologi Aleksandr Duginin euraasialainen visio tarjoaa kiistanalaisen, venäläiseen geopoliittiseen diskurssiin kytkeytyvän näkökulman alueen tulevaisuuteen.

Dugin esittää, että entisen Neuvostoliiton ja Venäjän imperiumin alueelle on historiallisesti ja sivilisaatiollisesti väistämätöntä muodostua Euraasian makrovaltio. Tämä integraatio ei ole vain poliittinen tai taloudellinen hanke, vaan historiallinen ja metafyysinen imperatiivi, joka juontaa juurensa euraasialaiseen sivilisaatioperinteeseen.

Hänen retoriikkansa nojaa essentialistiseen käsitykseen sivilisaatioiden ainutlaatuisuudesta, asettaen konseptinsa vastakkain länsimaisten globalisaatiomallien kanssa. Kriittisesti tarkasteltuna tämä inklusiivinen tulevaisuudenkuva saattaa peittää Venäjän hegemoniset pyrkimykset sivilisaatioretoriikan alle.

Duginin mukaan entisten neuvostotasavaltojen, kuten Ukrainan, Georgian, Moldovan, Armenian ja Azerbaidžanin, kestävä tulevaisuus on integroituminen Euraasian makrovaltioon. Tämä sivilisaatioon perustuva poliittinen, taloudellinen ja kulttuurillinen liittouma suojaisi jäsenvaltioiden suvereniteettia globaalien suurvaltojen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan, paineilta.

Näkemys jättää kuitenkin avoimeksi, miten pienten valtioiden suvereniteetti turvattaisiin Venäjän dominoimassa järjestelmässä. Neuvostoliiton satelliittivaltioiden historia herättää epäilyksiä siitä, vahvistaisiko integraatio pienempien valtioiden autonomiaa vai alistaisiko se ne Venäjän geopoliittisille intresseille.

Nykyiset integraatiomallit, kuten Euraasian talousunioni (EAEU, perustettu 2015), ovat Duginin mielestä vain osittaisia askelia. EAEU keskittyy talouteen, mutta Dugin vaatii syvempää integraatiota, joka yhdistäisi alueen poliittiset traditiot, talousjärjestelmät ja turvallisuusrakenteet. Tämä eroaisi myös Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY, perustettu 1991) löyhästä ja tehottomasta mallista, joka ei ole vastannut alueen geopoliittisiin haasteisiin.

Duginin ehdotus laajemman integraation tarpeellisuudesta on houkutteleva, mutta sen toteutettavuus on kyseenalainen. Alueen valtiot ovat historiallisesti ja kulttuurisesti moninaisia, ja niiden intressit usein ristiriitaisia. Esimerkiksi Ukrainan pyrkimykset liittyä NATOon ja EU:hun osoittavat, että Duginin konsepti ei ole yksiselitteisesti hyväksytty.

Georgian rooli on Duginin visiossa keskeinen, sillä hän näkee maan siltana Venäjän ja separatistialueiden, kuten Abhasian ja Etelä-Ossetian, välillä. Georgian viimeaikainen etääntyminen länsimaisesta vaikutusvallasta ja Venäjän syvenevät suhteet näihin alueisiin tukevat hänen narratiiviaan. Vuoden 2008 sota Venäjän kanssa korostaa kuitenkin integraation haasteita. Huomioiko Dugin riittävästi Georgian sisäisiä poliittisia jännitteitä ja lännen tukemaa aktivismia, jotka voivat häiritä Venäjä-vetoista integraatiota?

Duginin analyysi sijoittuu kontekstiin, jossa suurvaltojen kilpailu määrittää pienten valtioiden toimintaympäristöä. Hän pitää Euraasian makrovaltiota keinona mahdollistaa suvereniteetin säilyminen moninapaisessa maailmanjärjestyksessä, resonoiden realistisen kansainvälisten suhteiden teorian kanssa.

Visio ei kuitenkaan käsittele riittävästi, miten moninapaisuus toteutuisi, kun Venäjä pyrkii hallitsemaan alueellista dynamiikkaa. Lisäksi se jättää huomiotta globaalien hankkeiden, kuten Kiinan Vyö ja tie -aloitteen, vaikutukset, jotka voivat haastaa Venäjän johtoaseman.

Esimerkkinä syvemmästä integraatiosta Dugin viittaa Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliittoon (perustettu 1999), joka on edennyt hitaasti byrokraattisten ja poliittisten esteiden vuoksi. Tämä osoittaa, että aito integraatio on vaikeaa jopa tiiviisti sidoksissa olevien maiden välillä, saati heterogeenisemmillä alueilla.

Duginin näkemykset herättävät kysymyksiä geopoliittisen kehityksen luonteesta. Vaikka hänen teoriansa voidaan kyseenalaistaa niiden nationalistisen ja Venäjä-keskeisen retoriikan vuoksi, ne tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman entisen neuvostoblokin uudelleenjärjestäytymiseen.

Keskeinen kysymys on, voisiko euraasialainen integraatio toteutua rauhanomaisesti vai johtaisiko se konflikteihin, kuten Ukrainan kriisi osoittaa. Lisäksi on pohdittava, missä määrin Duginin konsepti heijastaa Venäjän valtion intressejä vai onko se vain ajattelijan henkilökohtainen teoreettinen konstruktio.

Duginin esittämien ideoiden toteutuminen on epävarmaa, sillä ne kohtaavat vastustusta – sekä alueen valtioiden kansallisten intressien että globaalien realiteettien vuoksi. Eurasianistinen ajattelu säilyttää kuitenkin merkityksensä Venäjän geopoliittisessa diskurssissa, ja sen vaikutukset ansaitsevat jatkotutkimusta.

Tämä analyysi perustuu Duginin kirjoituksiin ja hänen ajattelunsa tulkintaan, eikä se välttämättä edusta Geopolariumin virallista kantaa.

https://geopolarium.com/2025/04/16/aleksandr-duginin-euraasialainen-visi...