Los Angelesin kadut ovat liekeissä. Kesäkuussa puhjenneet mellakat alkoivat maahanmuuttoviranomaisten (ICE) laajamittaisten pidätysten laukaisemista protesteista, jotka kärjistyivät väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Presidentti Trumpin päätös lähettää 2000 kansalliskaartin sotilasta Los Angelesiin kiristi tilannetta entisestään: yhteenotoissa loukkaantuivat muun muassa brittiläinen valokuvaaja ja kiinalainen toimittaja poliisin ja kaartin käyttäessä kyynelkaasua ja kumiluoteja.

Republikaanit ovat tuominneet mielenosoittajien kantamat ”vieraiden valtioiden liput”, erityisesti latinalaisamerikkalaiset symbolit. Samaan aikaan heidän omissa toimistoissaan on usein esillä Israelin lippu. Ironisesti Hongkongin mielenosoittajia, jotka vielä muutama vuosi sitten heiluttivat länsimaiden lippuja Pekingin hallintoa vastaan, ylistettiin lännessä ”demokratia-aktivisteina”. Onko kyseessä karman ironia vai räikeä kaksinaismoralismi?

Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom ja osavaltion oikeusministeri Rob Bonta ovat haastaneet Trumpin hallinnon oikeuteen väittäen kansalliskaartin lähettämisen rikkovan osavaltion oikeuksia ja olevan ”laiton ja tarpeeton vallankaappausyritys”. Newsomin mukaan kyse on ”valmistellusta kriisistä”, jonka tarkoituksena on siirtää valtaa liittovaltiolle autoritaarisin keinoin. Trump puolestaan on uhannut vastata mielenosoituksiin ”kovemmin kuin koskaan”.

Mellakat kuvastavat syvenevää yhteiskunnallista jakautumista, erityisesti Kaliforniassa, jossa latinotaustainen väestö muodostaa huomattavan osan asukkaista. Oikeistopopulistien viittaukset siirtolaisaktivistien Reconquista-ideologiaan – eli pyrkimykseen palauttaa Yhdysvaltojen lounaisosat Meksikolle – ruokkivat pelkoja ja vihamielisyyttä. Trumpin toteamus, että Los Angeles on ”laittomien siirtolaisten ja rikollisten valtaama”, vahvistaa tätä kertomusta. Meksikon presidentti Claudia Sheinbaum puolestaan puolustaa siirtolaisia ”rehellisinä ihmisinä”.

Demokraattien ja republikaanien välinen ristiriita on jo miltei sodanomainen. 22 demokraattikuvernööriä on tuominnut kansalliskaartin käytön ”hälyttävänä vallan väärinkäytöksenä”. Vastakkain ovat liittovaltion autoriteetti ja osavaltioiden itsemääräämisoikeus.

Venäläinen politologi Aleksandr Dugin, joka tukee Trumpia ideologisista ristiriidoista huolimatta, on verrannut Los Angelesin tapahtumia Ukrainan Maidanin kansannousuun vuonna 2014, jossa protestit johtivat vallanvaihtoon. Duginin mukaan kyse on ”globalistieliitin yrityksestä horjuttaa Trumpin hallintoa”, aivan kuten Ukrainan protestien katsottiin olevan suunnattu Putinin Venäjää vastaan.

Trump on nimittänyt mellakoitsijoita ”palkatuiksi kapinallisiksi” ja väittänyt – tosin ilman todisteita – että levottomuuksien taustalla ovat demokraatit sekä miljardöörivaikuttaja George Sorosin tukemat kansalaisjärjestöt. Yhdysvaltojen pitkä historia ulkomailla toteutetuista vallanvaihto-operaatioista – Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa – antaa tapahtumille ironisen kehyksen: maa, joka on kaatanut hallituksia muualla, horjuu nyt sisältäpäin.

Tapahtumien taustalla väijyy valtataistelu ja kysymys kontrollista. Duginin ja Trumpin liittolaisten puheissa mellakoita pidetään eliitin masinoimina kriiseinä. Samalla he sivuuttavat sen, että Trumpin lähipiiriin kuuluvat teknologiavaikuttajat ovat itse valvontavaltion rakentajia. Palantirin kehittämät algoritmit luovat pohjan teknokratialle, jossa kansalaisten liikkeet, mielenosoitukset ja jopa henkilökohtainen data ovat jatkuvan seurannan ja analyysin kohteena.

Kaliforniassa, teknologian valtakeskuksessa, Elon Muskin X-alusta on noussut ideologiseksi areenaksi. Muskin rooli on kaksijakoinen: hän on kritisoinut mellakoitsijoita, mutta samalla hänen alustansa tarjoaa väylän yhteiskunnallisen jakolinjan syvenemiselle. Muskin asema Trumpin entisenä tukijana tekee hänestä paitsi tarkkailijan, myös osallisen.

Mellakat heijastavat laajempaa kulttuurista siirtymää. Aridoamerikan käsite – joka viittaa Yhdysvaltojen lounaisosan ja Pohjois-Meksikon kulttuuriseen yhtenäisyyteen – haastaa angloamerikkalaisen hegemonian ja pakottaa tarkastelemaan alueen identiteettiä uusista näkökulmista.

Tämä ei ole vain paikallinen kriisi, vaan oire länsimaisen järjestelmän murroksesta. Duginin kaltaiset ajattelijat tulkitsevat tapahtumat merkkinä ”liberalismin rappeutumisesta”. Trump ja hänen tukijansa syyttävät demokraatteja ”laittomien siirtolaisten tulvasta”, kun taas demokraattien riveissä entinen varapresidentti Kamala Harris on nimittänyt kansalliskaartin lähettämistä ”vaaralliseksi eskalaatioksi” ja osaksi Trumpin ”julmaa agendaa”, jonka tarkoituksena on lietsottu paniikkia ja polarisaatiota.

Los Angelesin levottomuudet eivät ole spontaani purkaus, vaan merkki maailmanjärjestyksen järkkymisestä. Ne muodostavat pisteen, jossa Reconquista-retoriikka, valtakamppailu ja yhteiskunnallinen fragmentaatio kietoutuvat toisiinsa. Vertaukset Maidanin ja Hongkongin protesteihin paljastavat, ettei Yhdysvallat ole immuuni vallanvaihto-operaatioille, joiden toteuttamisessa se on itse ollut mestari.

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi vuonna 1776. 249 vuotta myöhemmin maa näyttää olevan historiallisessa murrosvaiheessa – kuten Britannian imperiumi oli ennen hiipumistaan. Vaikka Yhdysvallat ei katoa, sen globaali asema on muuttumassa.

Teknologinen valvonta ja militarisoitu kontrolli viittaavat uudenlaiseen järjestykseen, joka rakentuu kaaoksen varjossa. Mutta kenen ehdoilla? Levottomuudet eivät ole pelkästään poliittinen ongelma, vaan ne ilmentävät globaalia hegemonian siirtymää, jossa Yhdysvaltojen asema maailman keskipisteenä joutuu vakavasti kyseenalaiseksi.

Kuvernööri Newsom vetoaa kansaan rauhallisuuden puolesta, mutta Trumpin uhka pidättää istuva kuvernööri asettaa koko Yhdysvaltain demokratian testiin. Los Angelesin kaduilla eivät roihua vain roskakorit ja rakennukset – siellä palaa illuusio yhtenäisestä Amerikasta.

https://geopolarium.com/2025/06/10/los-angelesin-liekit-reconquista-jarj...