Hybridiosaamiskeskuksen avajaiset vihastuttaa Nato-trolleja

Eversti evp., ex-puolustusasiamies Anders Gardberg lobbaa nykyään ruotsalaisia Saabin hävittäjiä sekä jakaa Helsingin Sanomien kybertoimittelija Laura Halmisen twitter-kauhistelua Alexander Dugin esiintymisestä Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen avajaisissa Helsingissä. Puolustusministeriöstä controller Virpi Heikkilä sekä moni ottaa osaa Laura Halmisen kauhistukseen.

Christo Grozevin kanssa Laura Halminen pohtii mahdollisuutta jopa estää Alexander Duginin saapuminen Schengen-alueelle. Laura Halminen kiittää suuresti ja sydämellisesti kaikista mahdollisista tiedoista saada Dugin Schengen-alueen mustalle listalle! Grozev pahoittelee, että Dugin oli käynyt Kreikassa pari päivää sitten.

Yhtälailla kauhuissaan on Twitterissä everstiluutnantti Aki Heikkinen, joka vaatii, että professori pitäisi olla persona non grata Suomessa.

Suomen idea - Mietteitä suomalaisesta identiteetistä ja rajaseudun geopolitiikasta

Suomi on etnokulttuurinen ja sivilisaatiollinen vyöhyke, joka kuuluu samanaikaisesti Skandinavian ja Baltian alueeseen. Tästä juontaa juurensa Suomen alueen geopoliittinen kaksijakoisuus. Suomi on rajaseutu kahden geopoliittisen tilan välissä: normannilaisen Skandinavian ja erityisen Baltian kulttuuritilan, jonka rakenteeseen historian eri aikoina vaikuttivat balttiheimot, saksalaiset ja myöhemmin euraasialainen Venäjä. Etnisestä näkökulmasta Suomi on osa valtavaa suomalais-ugrilaista maailmaa, joka ulottuu Virosta ja Unkarista syvälle Euraasian mantereen sisämaille: suomalais-ugrilaisten enemmistö asuu Venäjän alueella ja integroitui vuosisatoja sitten juuri venäläiseen kulttuuripiiriin, muodostuen isovenäläisen etnogeneesin tärkeimmäksi komponentiksi.

COUNTER-HEGEMONY IN THE THEORY OF THE MULTIPOLAR WORLD

Although the concept of hegemony in Critical Theory is based on Antonio Gramsci’s theory, it is necessary to distinguish this concept’s position on Gramscianism and neo-Gramscianism from how it is understood in the realist and neo-realist schools of IR.

The classical realists use the term “hegemony” in a relative sense and understand it as the “actual and substantial superiority of the potential power of any state over the potential of another one, often neighboring countries.” Hegemony might be understood as a regional phenomenon, as the determination of whether one or another political entity is considered a “hegemon” depends on scale. Thucydides introduced the term itself when he spoke of Athens and Sparta as the hegemons of the Peloponnesian War, and classical realism employs this term in the same way to this day. Such an understanding of hegemony can be described as “strategic” or “relative.”

In neo-realism, “hegemony” is understood in a global (structural) context. The main difference from classical realism lies in that “hegemony” cannot be regarded as a regional phenomenon. It is always a global one. The neorealism of K. Waltz, for example, insists that the balance of two hegemons (in a bipolar world) is the optimal structure of power balance on a world scale[ii]. R. Gilpin believes that hegemony can be combined only with unipolarity, i.e., it is possible for only a single hegemon to exist, this function today being played by the USA.

In both cases, the realists comprehend hegemony as a means of potential correlation between the potentials of different state powers. 

Gramsci's understanding of hegemony is completely different and finds itself in a completely opposite theoretical field. To avoid the misuse of this term in IR, and especially in the TMW, it is necessary to pay attention to Gramsci’s political theory, the context of which is regarded as a major priority in Critical Theory and TMW. Moreover, such an analysis will allows us to more clearly see the conceptual gap between Critical Theory and TMW.

Venäläisfilosofi: Ukrainassa ratkotaan maailmanjärjestystä

Dugin asettaa vastakkain merellisen liberaalin sivilisaation, jossa hegemoniaa, ylivaltaa harjoittaa Yhdysvallat, ja maa-alueiden hallintaan perustuvan konservatiivisen sivilisaation kuten Venäjä.

Merellistä anglosaksista sivilisaatiota määrittävät Duginin mukaan kaupankäynnille ominaiset arvot, kuivanmaan sivilisaatiota taas perinteisemmät, konservatiivisemmat ja sankarillisemmat arvot.

– Rahat tai kunnia, lahjominen tai väkivalta, Dugin kiteyttää erottelun.

Duginin mukaan Yhdysvallat yrittää jatkaa ja pitkittää hegemoniaansa eli valtaansa määrittää intressit ja arvot.

 

Putinin filosofi Helsingissä: "Minulla ei ole vaarallisia suunnitelmia"

- En ole koskaan esittänyt, enkä kehottanut, että Suomi liitettäisiin Venäjään. Jos olisin niin tehnyt, olisin sen rehellisesti sanonut. Jos minulla olisi pienintäkään ajatusta siihen suuntaan, olisin sen sanonut. En ole koskaan esittänyt ajatusta, että Suomi pitäisi liittää Venäjään, Dugin toisteli moneen kertaan luentonsa aluksi.

- Olen viitannut, että Venäjän rajat olisivat laajemmat, mutta se ei ole kehotus valtaamiseen. Se on historiaa ja rajat muuttuvat. Olen suuri Suomen ystävä. Minulla ei ole vaarallisia suunnitelmia eikä hyökkäyssuunnitelmia, Dugin totesi.

Putinismin ideologi: Suomi kuuluu Venäjän imperiumiin

Dugin näkee historian taisteluna, jossa ovat vastakkain Yhdysvaltojen ja Britannian johtamat merivaltiot sekä Venäjä-johtoinen Euraasia. Hän pitää Yhdysvaltoja Venäjän päävihollisena, koska se pyrkii liberaaliin ja maallistuneeseen kaupalliseen kulttuuriin.

Yhdysvallat pääsi kamppailussa voitolle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sen vuoksi Venäjän on nyt käytävä vastaiskuun maailman pelastamiseksi. Duginin mukaan konfliktiin ei ole löydettävissä rauhanomaista ratkaisua, se voi päättyä vain toisen voittoon ja toisen tuhoon.

Dugin viittaa tässä yhteydessä amerikkalaisen Samuel Huntingtonin 1990-luvulla kehittämään teoriaan kulttuurien kamppailusta. Huntingtonin mukaan maailma on siirtynyt Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelusta maailmankulttuurien väliseen taisteluun, jonka taustalla vaikuttavat politiikan sijasta kulttuuri ja uskonto.

Inleiding tot de idee Marc. Eemans

Toen ik aanvaardde een essay te wijden aan het werk en het denken van de schilder, dichter en kunsthistoricus Marc. Eemans, heb ik me afgevraagd of het in mijn geval geoorloofd was te spreken van een zekere continuïteit in zijn geestelijke ontwikkeling. Langzaam maar zeker kwamen elementen en argumenten aan het licht om mijn overtuiging te staven dat die vraag positief macht beantwoord worden. Aldus is deze geschiedenis van de intellectuele en creatieve levensweg van Marc. Eemans ontstaan. Daarbij werd de klemtoon vooral op zijn denken en op zijn poëtisch oeuvre gelegd, vermits het illustratiemateriaal dat deze uitgave verrijkt, als een soort picturaal complement van mijn stelling kan beschouwd worden. Overigens bleven om voor de hand liggende redenen, biografische en andere gegevens buiten beschouwing.

Hopelijk vergeeft de lezer het me dat ik met hem wegen ga verkennen, die men normaliter in essays van het onderhavige genre links laat liggen. Maar op de eerste plaats is het zo dat ik geen kunsthistoricus ben en het derhalve als een punt van elementaire intellectuele eerlijkheid beschouw me onbevoegd te verklaren om een verantwoord waardeoordeel over het schilderkunstig werk van Marc. Eemans uit te spreken. En voorts is er het oude adagium « de gustibus et coloribus non disputandum », dat in de loop der tijden zijn geldigheid heeft behouden. Waarom de lezer dan ook willen beïnvloeden met een onvermijdelijk subjectieve analyse van de boodschap die de schilderijen van Marc. Eemans brengen?

21 Facts About America's Decaying Infrastructure That Will Blow Your Mind

 

You can tell a lot about a nation by the condition of the infrastructure. So what does our infrastructure say about us? It says that we are in a very advanced state of decay. At this point, much of America is being held together with spit, duct tape and prayers. Our roads are crumbling and thousands of our bridges look like they could collapse at any moment. Our power grid is ancient, and over a trillion gallons of untreated sewage is leaking from our aging sewer systems each year. 

Määrittelemätön

Nouse, supi

Ysta:a:ni Ivan Demidov kertoi minulle metsa:styksesta:. Tarkemmin sanottuna, ha:n alkoi kertoa : Rehellisesti sanoen en antanut ha:nen lopettaa, koska tunsin katkeran palan kurkussani ja jokin hirvitta:va: voima sulki – imperatiivisesti ja omavaltaisesti - mahdollisuuden jatkaa kerronnan kuuntelemista. Ivan pa:a:si juuri siihen episodiin, kun nuori poliitikkoseurue Omskista la:hti lumikiita:jilla: metsikko:o:n valittuaan kohteekseen vuoden vanhan karhun. Kantelun karhusta tekiva:t paikalliset asukkaat, jotka aavistavat aina tarkkaan missa: menna:a:n. He soittivat piirikeskukseen ja ilmoittivat huomaavaisesti: karhu, yksivuotias, vallan sopiva :

Kun lumikiita:ja:t saapuivat metsa:aukeamalle, karhu istui kannolla ja ajatteli. Se asetti pitka:n ojennetun – jossain mielessa: siron – kuononsa ka:pa:la:lle. Va:lilta: tuntui, etta: ha:n puhuu ka:nnykka:a:n. Puolustaen metsa:stysta: Ivan yritti saada minut vakuuttuneeksi siita:, etta: omskilaiset pitiva:t karhua kilpailijana, so. itselleen vertaisena, koska he olivat mustasukkaisia hevosten, puolukan, karhun ha:a:ta:neen karhuemon, kannon ja ka:nnyka:n takia: "Ymma:rra:tha:n nyt", Ivan vaati, "etta: he ovat samanlaisia kuin ha:n ja he kunnioittivat ha:nta:, jota he ampuivat :"

Uusi Maailmanjärjestys edellyttää liberaalin kapitalismin täydellistä ja ehdotonta levittämistä maailman kaikkiin kolkkiin ilman kulttuurisia tai etnisiä poikkeuksia.

 

Uuden maailmanjärjestyksen edistäjien menettelytapojen epämääräisyys, pysyvä salailu ja harkittu salamyhkäisyys pitävät tämän ideologian, jota he päättäväisesti tyrkyttävät maailman ihmisille, vaikeasti hahmotettavana ja kätkettynä siihen hetkeen asti, jolloin se on tavoitteessaan. (Tulevilla globaaleilla oligargeilla on jo nyt käytettävissään viihteen ja mainonnan koneistot, joilla ihmisten tajuntaa pystytään muokkaamaan näiden sitä itse huomaamatta. Kun sen lisäksi käytetään samanaikaisesti SEKÄ pääoman liikkeiden ohjailua ETTÄ masinoidaan "globalisaation vastustajien" protesteja, ei ole mikään ihme, että useimmilta tarkkailjoilta jää käsittämättä, miten uudeksi globaaliksi oligargiaksi pyrkivä joukko toimii. käänt.huom.) Irakin tapauksen jälkeen, kuin seuraten jonkun ohjeita, ilmestyi monia julkaisuja, joissa asioita kutsuttiin oikeilla nimillä. Voinemme siis yrittää muodostaa jonkinlaista kuvaa "Uuden Maailmanjärjestyksen" ideologiasta.

 

Eurasianismi

 

Venäjällä jo tsaarinajalla voimakkaasti vaikuttaneeseen eurasianismiin on aina kuulunut vahva kansallismielinen ajattelutapa ja sen kulmakivinä ovat olleet suurvenäläisen imperialismin korostaminen sekä katkera viha Länttä ja Eurooppaa kohtaan. Alun perin eurasianistit vaativat Venäjää ottamaan täydellisen eron "korruptoituneesta" Euroopasta ja suuntaamaan itsensä uudelleen kohti Euraasiaa. Eurasianismin ensimmäinen suuri nimi oli filosofi ja filologi kreivi Nikolai Trubetskoi (1890-1938), joka vaikutti aktiivisesti 1920-luvulla. Trubetskoin seuraajiin lukeutuivat talousmaantieteilijä Pjotr Savitski (1895-1965), juristi ja kielitieteilijä Nikolai Aleksejev (1879-1964), uskonnonfilosofi, kulttuurihistorioitsija ja keskiajan harrastaja Lev Karsavin (1882-1952) sekä tunnettu historioitsija Georgi Vernadski (1887-1973).

Savitskin ajan eurasianismi korosti Euraasian ainutlaatuisuutta (mestorazvitije) ja tarvetta luoda euraasialainen mantereinen sotilaallinen liikkuvuus sekä talousalue, joka olisi täysin riippumaton länsimahtien merillä käymästä kaupasta. Tästä huolimatta eurasianistit pitivät tärkeänä, että Venäjän pitäisi myös valloittaa itselleen väyliä "lämpimäin merten ääreen", esim. satama Persianlahden alueelta. Satamien korostus jäi elämään Neuvostoliiton ja Venäjän geostrategiaan. Niissä voidaan kuitenkin nähdä vieläkin vanhempaa traditiota, sillä myös mongolit olivat pitäneet Hormuzin valloitusta tärkeänä. Mongolien ajan "merivalta" olivat arabit. Eurasianismi omaksui uuden asenteen Venäjän imperiumin mongolijuuriin, pitäen niitä hyvänä asiana, koska mongolit olivat luoneet Euraasian imperiumin suuruuden ja Moskova oli perinyt tämän historiallisen tehtävän. Mission oli täydentänyt ortodoksinen uskonto, joka omaksuisi Euraasian monien uskontojen johtajan roolin. Euraasialaisuus oli alusta asti "jyrkkää lännenvastaista julistamista", eikä se ole muuttunut maltillisemmaksi meidän päiviimme tultaessa.